Terveysasemalla sanottiin, että ei tässä oikein mikään auta, kokeile höyryhengitystä. Hirveästi innostunkin siitä, että pitäisi kokeilla kiehuvan veden hengittelyä, kun kohta kaksi kuukautta on tullut käytettyä nenäliinoja ainakin sademetsän verran, ja pääsiäinen meni töiden ohella keuhkojen pihalle yskimiseen. Nice. Ulkona on kesä, mutta mä en voi kävellä kilometria pysäkille ilman että kaipaan astmalääkkeitä helpottamaan hengenahdistusta. Tekisi mieli lähteä lenkille ja salille, mutta ei voi. Hemmetti soikoon, kaksi kuukautta! Ainakin tiedän sen pienen kipinän liikkumiseen olevan yhä siellä.
Tänään lähdin heti aamusta hoitamaan asioita kaupungille, missä viivyinkin pitkälle iltapäivään. Tuli samalla käytyä pitkästä aikaa myös kampaajalla vähän herättämässä kuontaloa eloon, ja ainakin tällä hetkellä tykkään lopputuloksesta. Päivällä oli hyvä olo, tai oikeastaan hyvä olla. Kotona taas, vähän sai syötyä ja tuntuu, ettei jaksa tehdä mitään. Tiskitkin on lojuneet keittiössä jo muutaman päivän, kun ei ole energiaa pestä edes paria lautasta. En ole saanut luettua pääsykokeisiin juuri mitään, ahdistaa. Kesätöistä ei ole tietoa, paikka minne tulin valituksi ei ilmoittanut sen jälkeen itsestään mitään, soitin perään, ja sanottiin että ei meillä nyt olekaan tarvetta, katsellaan lähempänä kesää. No, ei kai se auta kuin hakea jotain puhelinmyyntiä tai muuta yhtä hehkeää työtä, tai elää kesä kaurapuurolla ja olla tekemättä mitään tai näkemättä ketään. Suututtaa.
Tän viikon annan aikaa itselleni parantua, sitten riittää. En vaan jaksa tätä kotona makaamista, vähemmästäkin alkaa masentaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti