sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Tai ois edes airot / ni soudetaan

Viime päivinä oon miettinyt aika paljon kaikkea, mun elämää, itseäni, ystäviäni, ylipäätään ihmisiä ympärilläni, tulevaisuutta ja oikeastaan kaikkea taivaan ja maan välillä. Enkä tunnu olevan kovin tyytyväinen. En tiedä, johtuuko se koko viikon kestäneestä saamattomuudesta vai mistä, mutta jostain syystä tunnen olevani taas aivan hukassa. (eikä asiaa auta koomailta yksin kotona)


Kuten olen sanonut, oon vain ja ainoastaan tyytyväinen että vuosi sitten uskalsin muuttaa Helsinkiin. Oon löytänyt muutamia aivan ihania ihmisiä mun elämään, mutta toisaalta voisi sanoa että oon saanut myös siipeeni siellä ehkä enemmän kuin Oulussa olisin. Mutta varsinkin näinä aikoina, kun olen Oulussa käymässä, niin tajuan kuinka ikävä mulla on "entistä" elämää täällä, ihmisiä, paikkoja, harrastuksia. Edelleen suurin osa mun ystävistä ja kavereista asuu Oulussa, perheestä puhumattakaan, joten tottakai tulee mieleen, onko mun elämä Helsingissä sen arvoista, että näen mulle tärkeitä ihmisiä ehkä neljä kertaa vuodessa. Ei mulla ole Helsingissä samanlaista turvaverkkoa kuin täällä, ja pakostakin välillä tuntuu, että sitä etääntyy vanhoista kavereistaan. Täytyy myöntää, että muutaman kerran täällä ollessa on tullut tunne, että en mä kuulu enää tänne. Mutta toisaalta, en välttämättä koe Helsinginkään olevan se paikka minne kuulun. Ehkä mulla ei sitten ole semmoista paikkaa, ainakaan vielä. Viimeksi tänään tuli puheeksi, että on aivan turha suunnitella tulevaisuuden asuinpaikkoja. Nyt asun Helsingissä, ja siellä vähintään se kuusi vuotta eteenpäin koulun takia. Sen jälkeen, kuka tietää. Ehkä mä muutan takaisin Ouluun, jään Helsinkiin, lähden ulkomaille tai siirryn vaikka itä-Suomeen. 


Oon miettinyt, mihin asioihin en ole mun elämässä tyytyväinen, vaikka tuntuu hullulta, miksi en olisi tyytyväinen. Mulla on opiskelupaikka, kämppä, peräti kaksi työpaikkaa, muutamia hyviä ystäviä. Luulisi sen riittävän. Mutta mulla ei ole sitä opiskelupaikkaa, minkä haluaisin, ja välillä tuntuu, että mun elämä pyörii ainakin tällä hetkellä vain töiden ympärillä. Kuitenkin suurin osa niistä asioista, mitä haluaisin elämässäni muuttuvan, onkin minusta lähtöisin olevia, joita ei toisaalta ole niin helppo muuttaa.Tiedän olevani aika suorituskeskeinen ihminen, ja tyytyväisin olen silloin, kun olen saanut jotain aikaiseksi. Ehkä tämä vetämättömyys on vienyt viimeisetkin mehut edes yrittää olla aktiivinen. 




Juhannus nyt meni kuitenkin lomaillessa, ensin kotona Elisan kanssa ja lopulta mökillä kaveriporukalla, joita olen nähnyt viimeksi vuosi sitten. Tälle iltaa mietin, pitäisikö hankkia jotain menoa kun täällä kerran olen ja äitikin on töissä, mutta toisaalta tää on mun kesälomaa, kun ei tarvitse miettiä töitä tai mitään. Ehkä mulla on oikeus myös lomailla ja katsoa vaikka vain leffaa kotona, jos siltä tuntuu.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti