Oon nukkunut tänä yönä ehkä kolme tuntia, mutta joku varasti mun unihiekat. Kokeilin peiton kanssa, ilman peittoa, oikeinpäin, pää jalkopäässä, sohvalla, lattialla, mutta ei vaan onnistu. Mikäs siis parempi aika kirjoitella jotain tännekin. En tiedä mistä tää johtuu, pari päivää sitten sama tapahtui neljän tunnin unien jälkeen kun piti herätä aamuksi töihin. Ei kiva. Oisko siitä, kun kaikki paikat edelleen jumissa ja pitäisi varmaan etsiä jostain joku kiva opiskelijabudjetin huomioiva hieroja, vai hoitamattomista asioista ja epäselvistä suunnitelmista johtuvasta stressista. Who knows.
Mua kerran kiellettiin kirjoittamasta enää hämmentäviä blogitekstejä, mutta musta tuntuu etten muuta osaakaan. Tai ainakaan, että näissä mitään punaista lankaa olisi. Juuri nyt fiilistelen spotifyn soittolistaa, mitä kuulin ensimmäisen kerran kun olin kaverin mukana tatuoijalla. Latasin itselleni eilen vähän tiëstoa, david guettaa ja vastaavaa lenkkimusiikiksi, etsin countrylistoja ja uusia akustisia biisejä kuunneltavaksi. Voisiko sekavampaa musiikkimakua olla. Ehkä vähän sama mun vaatekaapin kanssa, ei mulla ole mitään yhtä tyyliä (tai niinkuin Elisa sanois, mun tyyli on jotain todella outoa) Toisaalta viihdyn parhaiten farkuissa ja rennossa paidassa, toisaalta ihailen tyttömäisiä vaatteita ja yritän opetella kulkemaan hame päällä arkenakin. Kuolaan merkkilaukkuja, mutta jos sellaisen omistaisin, en tiedä tulisiko sille kuitenkaan käyttöä niin paljon (tai sitten en vain uskaltaisi käyttää sitä missään, ettei siihen tulisi mitään kolhuja)
Oon puhunut joidenkin kanssa aika paljon nyt siitä, mihin sitä rahansa haluaa laittaa. Toiset ostavat niitä merkkilaukkuja, laittavat autoon monen sadan poppivehkeet tai shoppailevat vaatekaappinsa täyteen. Mä en ole niitä ihmisiä. Joo, tykkään kyllä vaatteista ja olisi ihan kiva omistaa vähän laajempi vaatekaappi, mutta toisaalta aina niitä ostellessa tulee ajatus, tarvinko mä tätä oikeasti. Mä haluan käyttää rahani elämiseen, ja elämyksiin. Mä haluan tuhlata rahani lentofirmoille ja halpamatkoille, pieniin hotelleihin ja erilaisiin bussilippuihin. Jotkut sanovat, että matkustellessa rahaa menee ihan turhaan, eikä siitä jää mitään käteen. Kyllä jää. Muistoja, kokemuksia, elämyksiä. Samalla sitä ripottelee itseään vähän joka puolelle. Itse ainakin olen jättänyt palan sydämestäni Tansaniaan ja toisen Lontooseen.
Enhän mä varsinaisesti ole paljoa matkustanut, joten mikä mä oon sanomaan. Sitä mä kuitenkin haluan tehdä, ja olen aina halunnut. En muista, milloin en olisi tahtonut käydä New Yorkissa, Australiassa tai Dubrovnikissa. Muistan, kuinka 10-vuotiaana selasin EF:n esitettä ja haaveilin kielimatkasta Briteissä. Viikonloppureissu Tukholmaan tai Tallinnaan kuulostaa siltä, mikä olisi ihana toteuttaa vaikka äidin kanssa. Kaupunkiloma keski-Euroopassa olisi paras tyttöreissu mitä voisi tehdä. Tai rantaloma Italian Apuliaan.
Oon menettänyt tähän hätään jo yhden henkireiän, pakokeinon, ainakin välillisesti, kun ratsastuksen harrastaminen ei vain onnistu täällä tälle erää. Oon tajunnut kuitenkin matkustelun olevan mun toinen henkireikä. Oon aina rakastanut kesällä Porvoon vanhassa kaupungissa kiertämistä, Mäntsälässä makoilua ja perhereissuja Rokualle. Lukiossa toteutuneet Latvian ja Tansanian reissut on hienoimpia lukiomuistoja mitä mulla on. Peittoaa vaikka wanhat mennen tullen. Äitikin on mulle sanonut, että kerta tahdon matkustella, ja mulla on siihen mahdollisuus, niin antaa mennä vaan. Mua ei täällä Suomessa niin lujaa kuitenkaan pidättele mikään, etten pystyisi täältä poistumaan. Salaa toivon, että en pääsisi täällä eläinlääkikseen, vaan pääsisin Ruotsiin opiskelemaan. Tottakai siinä tulee paljon vaikeita käytännönasioita hoidettaviksi, toinen kieli mitä en niin hyvin osaa ja kaikkea muuta, mutta yksi kohta mun bucket listillä on ulkomailla asuminen, vaikka opiskellen tai töitä tehden.
Okei, helpompaa tietenkin on jos nyt pääsisin täällä tuonne kouluun. Silloin opiskelijavaihto tai työharjoittelu ulkomailla olisi todennäköisiä vaihtoehtoja. Nyt kuitenkin tahdon nähdä ja kokea niin paljon kuin voin. Tänä vuonna oon päässyt jo näkemään Lontoon pikaisesti, tarkoitus olisi lähteä Italiaan alkusyksystä, Hennojen kanssa tuli pieni maininta kaupunkilomasta jonnekin päin Eurooppaa (tää nyt oli vaan puheita, mutta kyllä niidenkin päät vielä kääntyy tähän) äidin kanssa oli puhe lähteä keväällä uudestaan Lontooseen ja Elisan kanssa puhuttiin tammikuussa toteutettavasta lomasta jonnekin lämpimään. Ajankohtaa Elisa perusteli sillä, että sen lisäksi että on kylmää ja pimeää, veronpalautukset on just tulleet. Mä saan veronpalautuksia ehkä neljäkymppiä. Mutta ei se mitään, I'm in.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti