Viikonloppuna tuli toiset kympit täyteen, ja sitä tuli juhlittua isommalla kaveriporukalla. Aiemmin viikolla yksi kaveri totesi, että on nykyään paljon energisempi kuin joskus 18-vuotiaana ja tätä tuli mietittyä itsekin. Energiasta en nyt niin tiedä, mutta oon mä ainakin onnellisempi nyt, kuin muutama vuosi takaperin. Mietinkin, mitkä kaikki asiat on mut ajaneet tähän tilanteeseen.
Olen onnellinen..
..mun perheestä. Vaikka se onkin yleisen käsityksen mukaan rikkinäinen, se on silti niin täydellinen. Kaikki mitä mä tarvin.
..mun ystävistä. Nyt tuli taas todistettua, kuinka mahtavia ihmisiä mulla on mun elämässä. Se, että lähtee Oulusta (tai Kestilästä) Helsinkiin ihan vaan sen takia, että pääsee juhlimaan mun synttäreitä, kertoo mun mielestä aika paljon. Tai se, että haluaa tulla mukaan, vaikkei tunne sieltä ketään muuta ja seuraavana aamuna täytyy lähteä töihin.
..mun työpaikoista. Nykyään ei ole itsestään selvää, että saa työpaikan välttämättä edes paperit kourassa, saati sitten ilman koulutusta. Kesätyöpaikassani tutustuin aivan mahtaviin ihmisiin, meidän työporukka oli aivan loistava ja toivon, että nämä ihmiset pysyvät mun elämässä vaikka kesä jo loppuikin.
..mun koulupaikasta. Pystyn opiskelemaan yliopistolla melko vapaasti minua kiinnostavia aineita, vaikkakin tämänhetkinen pääaine ei niin hirveästi innostakaan. Sitä kautta oon kuitenkin saanut paljon uusia kokemuksia ja siitä on kiitos myös sille, että asun nykyään Helsingissä ja oon tutustunut täällä aivan ihaniin ihmisiin ja kasvanut itse henkisesti.
..mun äidistä. Se, että äiti tukee mua asioissa, joista ei itse välttämättä niin pidä tai mitä teen erilailla kuin hän tekisi, merkitsee mulle todella paljon. Tiedän, että voin luottaa mun äitiin, ja oli miten kurjaa tahansa, aina on paikka minne mennä ja ihminen kelle soittaa. Tiedän, että sekään ei ole itsestäänselvyys kaikille.
..siitä, että voin istua ystävän kanssa Linnanmäen kiviportailla ja syödä pehmistä. Siitä, että pystyn tarttumaan hetkeen ja olemaan onnellinen siinä tilanteessa, nauttimaan siitä mitä on.
..siitä, että mä olen mä. En ole varmaan ikinä sanonut näin, mutta nyt sanon. Mulla on kuitenkin palikat melko hyvin kasassa, vaikka paremminkin voisi olla, mutta niin voisi olla huonomminkin. Kerrankin voin ihan sataprosenttisen rehellisesti sanoa, että on ihan kivaa olla minä.
Nyt mä vaan oon tyytyväinen mun elämään. Katotaan tilannetta uudestaan viikon, kuukauden, vuoden päästä. Varmasti tulee mutkia matkaan, varmasti itken jossain vaiheessa, miksi mun elämä on tämmöstä, varmasti huudan joskus kun kaikki menee vikaan. Mutta varmasti niin tekee myös kaikki muut, kaikille tulee huonoja päiviä ja kuoppia tielle. Mutta mä tiedän, että sieltä voi vaan nousta, ja että lopulta kaikki sujuu ihan hyvin.
Niin ja se on kans ihan jees, että mulla on kuplamuovia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti