Omppumuffinssit

Koska kaikki menee taas päin seiniä (kello on jo puoli 12, oon syönyt aamupalan , maksanut liian kalliita laskuja ja tullut vain takaisin sänkyyn peiton alle,mulla ei oikeasti ois aikaa tämmöseen) mutta en halua vain valittaa täällä (sitä varten mulla on Elisa, "kaikki on perseestä eikä missään ole mitään järkeä" -keskustelut on tänäänkin jo käyty) niin ajattelin jakaa teille aika mielettömän muffinssireseptin, minkä bongasin ensin Too Fast for Love -blogista, jota sitten muokkailin omaan tarpeeseen.

2 omenaa
reilu 0,5dl hasselpähkinärouhetta
vajaa 2dl sokeria (joku 1,5dlon ihan fine)
1 muna
1tl ruokasoodaa
1tl leivinjauhetta
0,5tl suolaa
3/4dl kauraleseitä
2-3dl vehnäjauhoja
vajaa desi rypsiöljyä

Pilko omenat mahdollisimman pieneksi. Itse olin laiska, enkä jaksanut kaivaa sauvasekoitinta esille tasaisen massan saamiseksi, mutta ei haitannut. Lisää muna ja sekoita haarukalla kevyesti. Viskaa joukkoon sokeri, pähkinät ja leseet. Lisää rasva ja kuivat aineet, muista sekoittaa leivinjauhe ja sooda ensin jauhoihin (ite teen tämän niin, että laitan jauhot suoraa muiden aineiden sekaan ja jauheen&soodan jauhojen päälle ja sekoitan ne siinä keskenään ennen muihin aineisiin sekoittamista.) Jauhojen määrää kannattaa vähän säädellä, kaikki pähkinät ym kuitenkin vie sitä nestettä paistaessa niin ei kannata päästää taikinaa liian kuivaksi.

Uuni 175C ja paistoaika noin puoli tuntia. Sairaan helppoa, kaikki aineet vain haarukalla sekaisin ja uuniin. Omenoiden&pähkinöiden sijasta voi laittaa oikeastaan mitä ikinä keksiikään, ja rasvaksi vois laittaa esim. kookosöljyä. Oli nämä vissiin ihan hyviäkin, ei niitä ainakaan ole enää yhtään jäljellä. Kuva olisi löytynyt puhelimesta, mutta jostain syystä se ei nyt suostu latautumaan.

Luin äsken blogia, jonka kirjoittaja oli juuri juuri tullut Lontoosta. Tahdon ulkomaille. Onko ok käyttää viimeiset rahat lentolippuihin?

No one wants your opinion

Mulla meni eilen hermot. 

Sain taas kuulla, kuinka "kyllä sä sinne lääkikseen pääset jos vaan haluat tarpeeksi." Ihan oikeesti, haistakaa huilu. Se joka on joskus päässyt yhteenkään lääkikseen (tai yliopistoon) tahdolla, niin huutaa nyt hep. 

Ja kun mä hermostuin tuosta, ja sanoin, että mä en jaksa tommosta paskanjauhantaa, niin kaveri: "Miks sä mökötät?" Jaa miksiköhän?! Ne, jotka sanovat, että lääkikseen pääsee halulla, väittää suoraan että mä en halua sinne. Tai sitten mä vaan oon niin helvetin tyhmä, etten siltikään pääse. 

Joo, tuolla kai tarkoitetaan sitä, että kun haluaa jotain, on myös motivoitunut ja tekee sen eteen töitä. Palataan kohtaan, missä nämä ihmiset suoraan sanovat, että a)en halua sinne b)oon verrattavissa kumisaappaaseen älykkyydessä. Sitähän toi tarkottaa. Tää on kolmas kerta, kun haen sinne. Mun mielestä on aika selvää, että haluan sisään (eeei, huvikseen mä tosta valmennuskurssistakin maksan itteni kipeeksi niin, että en todellakaan tiedä miten pärjään seuraavat puoltoista kuukautta), eli nää ihmiset meinaa mun olevan yksinkertainen idiootti. Haistakaa vittu. Ironisinta ehkä on, että yleensä ne, jotka mulle sanoo näin, on itse jotain raksamiehiä/taiteilijoita, jotka tajuaa jostain ydinfyssasta vielä vähemmän kuin minä. Ois kiva nähdä heidät yrittämässä tahdolla lääkikseen. (Ei siis mitään heitä vastaan, mietin vaan ketä he ovat neuvomaan, kun itse eivät ole suurinpiirtein yhteenkään kouluun koskaan hakeneet) 

Koska oon niin innokas todistamaan ihmisten mielipiteet vääriksi, niin turha odottaa näkevänne mua muuta kuin vilauksella bussissa matkalla valmennuskurssille/sieltä kotiin/kirjastossa/maitokaupassa ennen toukokuun kahdettakymmenettä. Sillä mä en ole tyhmä. 

Kuvat on eiliseltä kun kävelin aamulla keskustasta taka-Töölöön. Aamustadia. 

I'm taking a stand to escape what's inside me

Mitä tänne kuuluu?

Mun piti joku aika sitten kirjoittaa siitä, kuinka mulla oli tosi hyvä päivä. Harmi vaan, en silloin ehtinyt/jaksanut, enkä nyt kyllä enää muista mitä silloin edes tapahtui. Tuskin mitään kovin ihmeellistä, loppujen lopuksi. Mulla menee nyt vähän vaihtelevasti, välillä leikin Naantalin aurinkoa eikä kärttyiset tientukkeena seisovat mummot ärsytä, kun taas välillä mikään ei voisi olla huonommin eikä edes söpösti hymyilevä kassapoika pelasta.

Mut tuntevat tietää varsin hyvin, että osaan olla ihan hirveä stressihirviö, ja sitä oon kyllä ollut viime aikoina. Mun kanssa päivittäin tekemisissä oleva Hannakin sanoi, että en oo ollut yhtään oma itseni, vaikka yleensä saan piilotettua tän stressiahdistuksen aika hyvin. Sen suhteen oonkin käväissyt aika pohjalla lähiaikoina, mutta sieltä suunta on vain ylöspäin. Kävin joku aika sitten verikokeissa ja sieltä löytyi poikkeavuutta, ja nyt meen sitten parin viikon päästä lääkärille keskustelemaan jatkotutkimuksista. Ei mitään ihmeellistä, mutta kuitenkin toivon että tätä kautta saisi vähän apua tähän jatkuvaan väsymykseen ja uupumukseen. Ei ole normaalia nukkua kahdeksan tunnin yöunia, parin tunnin päikkäreitä ja reilua kymmentä tuntia seuraavana yönä, niin että koko päivänä ei saa aikaiseksi tehtyä yhtään mitään. Vähän jopa ehkä pelottaa, että entä jos siellä ei lopulta olekaan mitään vikaa, mitä mä sitten teen.

Okei, mutta not to worry about that. Eilen kävin allekirjoittamassa kesätyösopparit, vaikka haaveilen kunnon kesälomasta, siitä että ehtisi käydä Kestilässä Elisan luona ja kunnolla kotona Haukiputaalla, matkustella, valokuvata, nukkua, käydä kävelyillä, leffassa, jätskillä, ulkona syömässä. Harmi vaan ilman rahaa on paha tehdä yhtään mitään, ja tuskin HOASkaan innostuisi jos vuokran sijasta laittaisin kirjeen "Sori, oon lomalla." Perjantaina ja lauantaina riekuttiin Hannan kanssa Pataässässä ja KGB:ssä, tänäänkin oli tarkoitus mutta jouduin perumaan. Kuulin, että kaveri jättää äänestämästä, koska ei tiedä ketä äänestäisi, ja jos äänestäisi äänestäisi varmaan persuja, koska maahanmuuttajat (enpä viitsinyt siihen sitten kommentoida sen enempää..) Tänään oon nukkunut suurimman osan päivästä, kertaillut edellisen bilsan luennon asioita ja miettinyt milloin oikein ehdin ja saan aikaiseksi opiskeltua fysiikkaa, sähkö on ehkä hirveintä koskaan (ainiin, viikon päästä on taas harjoituskoe, ei taida mennä ihan yhtä hyvin kuin edellinen tuntui menevän, shit).

Ootan vain innolla että 20.5. olisi jo ohi, pääsisin Hannan kanssa Ruotsiin rentoutumaan ja voisin taistella näiden asioiden kanssa seuraavan kerran aikaisintaan vuoden päästä, jos ollenkaan. Toivottavasti ei enää tarvitsisi käydä läpi tätä pääsykoestressiä, mä en jaksa enää.

Kuvat on tän päivän saldoa kun kävin vähän pitämässä taukoa lukemisesta.