Mulla meni eilen hermot.
Sain taas kuulla, kuinka "kyllä sä sinne lääkikseen pääset jos vaan haluat tarpeeksi." Ihan oikeesti, haistakaa huilu. Se joka on joskus päässyt yhteenkään lääkikseen (tai yliopistoon) tahdolla, niin huutaa nyt hep.
Ja kun mä hermostuin tuosta, ja sanoin, että mä en jaksa tommosta paskanjauhantaa, niin kaveri: "Miks sä mökötät?" Jaa miksiköhän?! Ne, jotka sanovat, että lääkikseen pääsee halulla, väittää suoraan että mä en halua sinne. Tai sitten mä vaan oon niin helvetin tyhmä, etten siltikään pääse.
Joo, tuolla kai tarkoitetaan sitä, että kun haluaa jotain, on myös motivoitunut ja tekee sen eteen töitä. Palataan kohtaan, missä nämä ihmiset suoraan sanovat, että a)en halua sinne b)oon verrattavissa kumisaappaaseen älykkyydessä. Sitähän toi tarkottaa. Tää on kolmas kerta, kun haen sinne. Mun mielestä on aika selvää, että haluan sisään (eeei, huvikseen mä tosta valmennuskurssistakin maksan itteni kipeeksi niin, että en todellakaan tiedä miten pärjään seuraavat puoltoista kuukautta), eli nää ihmiset meinaa mun olevan yksinkertainen idiootti. Haistakaa vittu. Ironisinta ehkä on, että yleensä ne, jotka mulle sanoo näin, on itse jotain raksamiehiä/taiteilijoita, jotka tajuaa jostain ydinfyssasta vielä vähemmän kuin minä. Ois kiva nähdä heidät yrittämässä tahdolla lääkikseen. (Ei siis mitään heitä vastaan, mietin vaan ketä he ovat neuvomaan, kun itse eivät ole suurinpiirtein yhteenkään kouluun koskaan hakeneet)
Koska oon niin innokas todistamaan ihmisten mielipiteet vääriksi, niin turha odottaa näkevänne mua muuta kuin vilauksella bussissa matkalla valmennuskurssille/sieltä kotiin/kirjastossa/maitokaupassa ennen toukokuun kahdettakymmenettä. Sillä mä en ole tyhmä.
Kuvat on eiliseltä kun kävelin aamulla keskustasta taka-Töölöön. Aamustadia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti