Kuka päättää ketkä saa onnistua // vuosi 2014 paketissa

Kun näin äkkiseltään katson mennyttä vuotta taaksepäin, en muista mitään. Oon selvästi huono ihminen, saamaton, turhanpäiväinen, läpinäkyvä. Yhtäkkiä mieleen ei tule mitään merkittävää fyysisellä, henkisellä tai psyykkisellä tasolla. Paitsi että nyt taidan olla enemmän sekaisin kuin koskaan. Vanhemmiten tulisi tietää kuka on ja pitäisi olla joku päämäärä. Mulla ei ole tällä hetkellä mitään hajua kuka tai millainen mä olen, mitä mä haluan tai mihin pyrin. Jos tää on sitä aikuiseksi kasvamista, niin ei kiitos. Ennemmin palaisin kouluaikaiseen minääni, vaikka en ollutkaan tyytyväinen niin ainakin tiesin tasan tarkkaan kuka olin ja mitä halusin. Naiivisti uskoin asioiden järjestyvän kunhan pääsin pois lukiosta uusien kuvioiden pariin. Kunpa vaan oisin tiennyt. Okei, en halua takaisin lukioaikoihin. Vaikka usein puhutaan, että lukion pitäisi olla aikaa jota muistellaan mielellään ja josta saadut ystävät pysyvät läpi elämän, mulle se ei ollut sitä ja oon tyytyväinen että se on ohi. Enää en vain ole niin varma siitä, oliko Helsinkiin lähtö oikea ratkaisu. Totta puhuen, ei mulla oo siellä juuri mitään elämää. Koulu ja työt joo, koulua ei enää juurikaan ja haluanko oikeasti että mun elämän määrittää työt? Kai tää on taas vaan joku vaihe. Taitaa olla sukuvika, että pitäisi vuoden välein saada jotain muutosta. (Edelleen olen kyllä sitä mieltä, että vaikka nyt tuntuukin tältä, niin Helsinki on tuonut mulle myös paljon hyvää ja kasvattanu mua paljon positiiviseen suuntaan.)

Punainen lanka katos ja sähköt on taas poikki. No, ettei menis ihan masisteluksi niin katsotaan vähän mun mennyttä vuotta.

Alkuvuoden oon näemmä taukoillut aika ahkeraan kirjoittamisen osalta. Vanhan blogin puolella ei ollut juuri mitään, kuin ei päiväkirjassakaan. Löysin jotain vanhoja kuvia edelliseltä joululomalta -- se näytti menneen paremmin kuin tämä, tai ainakin oon ollut enemmän elossa. On mulla vielä melkein pari viikkoa aikaa korjata asia. Mutta alkuvuoteen. Tammikuussa aloitin kolmannen periodin kemialla, jatkoin töitä samassa paikassa ja elin ilmeisesti tavallista arkea. Helmikuussa juoksin Petran kanssa SnowRunissa ja joskus maaliskuussa taisi olla Backstreet Boys:n keikka missä kiljuttiin äänemme käheiksi Petran kans, jatkettiin Tigeriin jatkoille, halattiin poikia ja kerättiin nimmarit kotiinviemisiksi.

Huhtikuussa olin taas enemmän elossa. Tai no, maalis-huhtikuun olin melkolailla koko ajan enempivähempi kipeänä. Opiskelu ei kiinnostanut, olemattomat kesätyöt stressas, mutta haaveilin kesäisestä Helsingistä. Kävin Hannan kotipaikalla Kerimäellä, ja perheen kanssa lomailtiin Lontoossa ja rakastuin --kaupunkiin siis. Toukokuussa vietin vappua Elisan kanssa skumppahuuruissa ja käytiin piknikillä parvekkeella viltteihin kääriytyneinä. Kävin kotona ja stressasin pääsykokeita ja välttelin lukemista käymällä esimerkiksi risteilyllä. Lopulta pääsykokeetkin oli ja meni, ja kuun lopussa aloitin kesätyöt ravintolassa.

Kesällä olin naimisissa mun töiden kanssa, risteilin taas, vietin juhannusta kaveriporukalla mökillä, kävin ensimmäistä kertaa Qstockissa, äiti kävi mun luona ja melottiin Vantaajoessa. Asuin pomon luona leikkien koiranomistajaa ja haaveilin omakotitalosta. Työskentelin countryfestareilla, vierailin Suonenjoella, kävin Suomenlinnassa ja juhlin synttäreitä työkavereiden ja kavereiden kanssa. Mietin mitkä asiat mulla on hyvin.

Syksyllä jatkoin kemian opiskelua, tosin jo ensimmäiseltä viikolta oon merkinnyt ohimenneitä luentoja läsnäolopakolliselta kurssilta. Söin Tomi Björckin ravintolassa ja rakastuin taas, kävin elokuvissa, nukuin pommiin, kävin Linnanmäellä ja risteilin, tällä kertaa työporukalla Tallinnaan. Approilin ja näin Hunksit, rakastuin jälleen, tällä kertaa Poets of the Fallin keikalla. Lokakuussa olin taas laivalla, väliviikoksi karkasin Ouluun, suoritin autokoulun loppuun, pysyin neljän seinän sisällä ja katsoin Disney-leffoja. Ahdistuin jatkuvasti eri asioista.

Marraskuussa masentelin säätä, yritin ryhdistäytyä, kävin Porvoossa ja rakastuin, siskonpoikaan B:hen. Juhlittiin Petran synttäreitä, laulettiin Hannan kanssa karaokea, naurettiin Elisan kanssa Sami Hedbergin keikalla. Joulukuussa pidettiin työpalavereja, vietettiin pikkujouluja ja yllätys, risteiltiin. Karkasin lentokoneella taas Ouluun, loppukuusta vietin paljon aikaa suvun ja perheen kanssa. Leikin kaverin kissan kanssa, pukeuduin hameeseen jouluna ja söin liikaa. Itsemurhayritys käymällä shoppailemassa alennusmyynneissä, kylmiä väreitä leffateatterissa Hobittia katsoessa.

Nyt on enää pari päivää tätä vuotta jäljellä, ja oon tyytyväinen siihen. Vuosi 2014 on ollut henkisesti ehdottomasti raskas ja vaikea, ja voin vain toivoa, että uusi vuosi sujuisi paremmin. Vuoteen on mahtunut paljon hyviä hetkiä ja kivoja muistoja, mutta kokonaiskuva ei ole mitenkään valoisa blogin, päiväkirjan ja tämän hetkisen olon mukaan. Ehkä sitä olisi ensi vuonna vähän viisaampi ja pääsisi tästä henkisen kasvun ja itsetutkiskelun vaiheesta yli. Tai sitten mun täytyy toteuttaa varmaan jonkinlainen eat pray love -matka.

Vanhoja kuvia en oikein voinut kaivella kun läppäri ja kovalevy on Helsingissä, joten kuvat viimeiseltä Tukholman risteilyltä ja joululomalta.

Tsajjaj

Mun piti tänään olla erittäin tehokas, mutta oon ottanut näköjään elämäntavakseni loman. Mulla oli perjantaina viimeinen tentti, mistä lähdin ensimmäisenä vähän naureskellen pois. Ehkä tästä tulee kans se 2,5/18 pistettä niin kuin kyseisen kurssin ensimmäisestäkin välikokeesta. Hups. Oottelin hetken Petraa salin ulkopuolella, jonka jälkeen haettiin kahvilasta patongit lounaaksi ja mentiin Kaapeliin joulumessuille. Virhe. Molemmat sanottiin toisillemme, että älä anna mun nyt ruveta törsäämään, en halua edes tietää paljon mulla meni rahaa sinne. Mutta löysinpäs ainakin siskon pojalle melko söpön joululahjan! Suunniteltiin ensin, että oltais käyty vielä Senaatintorin markkinoilla, mutta Kaapelilta lähdettyämme juostiin asioilla suuntaan ja toiseen, että meidän kahvilassa käynti suunnitelmatkin muuttuivat sporttibaariin ja yksiin. Saatiin kutsu laivalle jonkun poikaporukan mukaan, mutta jostain kumman syystä ei nyt lähdetty. Treffasin Hannan, ja sieltä kaupan ja Jonesin joululaulujen jälkeen kotiin. Lauantai meni siivoillessa ja Gossip Girliä vahatessa, kunnes illalla lauma kemistejä ja muutama muu tuli kylään juhlimaan vähän pikkujouluja. Oli kyllä oikeasti hauskaa pitää kotibileitä pitkästä aikaa, ja muutenkin rentoutua pitkästä aikaa. Sunnuntaina kuitenkin piti herätä ajoissa, sillä työporukalla tavattiin Hakaniemen Kuja Bar&Bistrossa brunssilla. Kotiin päästyäni taisin jatkaa koomaillen, ja jossain välissä sovittiin leffailta Hannan kans, eli kaupasta herkut ja pesä keittiön sohvalle (kätevää kun kolmas kämppis on pois) ja Netflix laulamaan. Taidettiin katsoa peräti kolme kauhuleffaa ja yks teinihömppä. Ehkä paras krapulailta.

Eilen mulla oli ensimmäinen varsinainen täysin vapaapäivä. Havahduin joskus neljältä siihen, että en ollut tehnyt koko päivänä yhtään mitään. Makasin mun sohvalla ja pelasin erittäin koukuttavia pelejä tabletilla. Vaarallinen laite. Onneksi Hanna laitto just sopivasti viestiä ja lähdettiin Patikseen. Tänään oon sentään pessyt koneellisen pyykkiä, käynyt postissa, tiskannut ja peräti syönyt ihan oikeaa ruokaa eikä vaan napsinut jotain leipää jos siltä tuntuu. Illalla oli tarkoitus pakata ja ehkä imuroida ennen leffaa ja vihannesten dippailua. No, sain mä peräti joululahjat ja pari paitaa pakattua, nyt makaan sohvalla hiukset föönausta odotellen (viimeinkin pääsin eroon siitä kulahtaneesta väristä ja punainen on oikeasti taas punainen) enkä kyllä todellakaan jaksa tehdä enää mitään järkevää.

Huomenna aamupäivällä pitää oikeasti olla tehokas, sillä iltapäivällä vilkutetaan taas hetkeksi Suomen rannikolle Hannan kans hyvästit ja rentoudutaan suuntana Tukholma. Perjantaina aamulla takaisin Helsingissä, pari tuntia aikaa vaihtaa laukut ja iltapäivälennolla Ouluun. Vähän hirvittää mun pakkaustahdilla tuo (todennäköisesti puolet tavaroista edelleen jossain muualla kuin laukussa siinä vaiheessa kun pitäisi melkein jo suunnitella kentälle lähtöä) mutta onneksi oon niin köyhä että pakko ehtiä tuolle lennolle. Muutenkin on ollut ikävä Haukiputaalle jo pidemmän aikaa.

Taian olla vaan väsynyt vai miksi sain hirveän hepulin ku näin tän :D

Mulle taas valiteltiin mun blogihiljaisuudesta, joten tää taitaa olla vähän tämmöinen hengissäolohuuto. Olin ajatellut jo jossain vaiheessa kirjoittaa homoavioliitoista ja pienistä erimielisyyksistä aihetta koskien, mutta se alkaa olla jo niin jauhettu asia että siihen on aika turha enää puuttua. Mun oli tarkoitus kirjoittaa myös siitä, kuinka mua ärsyttää kun kaikki blogit pursuavat nyt pelkkiä joulukalentereita. Onhan ne ihan kivoja, ja tykkään kyllä joulusta joo, mutta ihan oikeasti. Koko tämä kuukausi eletään vain yhden päivän takia. Missään vaiheessa ei olla että "Jee, nyt on 3. joulukuuta ja tänään tapahtuu sitä ja tätä" vaan koko ajan "enää 21 yötä jouluun". En oo ehkä paras mahdollinen ihminen puhumaan mistään carpe diemistä, mutta silti. Haluaisin pystyä elämään kunnolla hetkessä, ilman että tarvitsisi stressata onko nyt kaikille varmasti hyvät lahjat ostettuna. Hakuna matata ihmiset.

Ainiin. Kertoilkaapas jotain postausehdotuksia. Mun elämässä ei mitään järisyttävän jännää oikein tapahdu että pelkillä "tänään kävin/en käynyt luennolla ja laulettiin taas karaokea" -teksteillä on vähän tylsä jatkaa. Myös kaikennäköisiä kuvausehdotuksia Helsingistä/Oulusta saa ehdotella ja toteuttelenkin niitä parhaan mukaan :) Ja sekin vielä, jos joku on innokas poseeraamaan kameran edessä itse tai omaa sellaisen elukan, niin saa ilmottautua, olisi kiva päästä kuvaamaan (liian) pitkästä aikaa jotain muutakin kuin maisemia ja omaa naamaa.

Morning frost

Jej joulukuu!

Istun tällä hetkellä luennolla hevosten jalostuksesta, ja vaikka mielenkiintoinen aihe niin ei jaksa hirveästi keskittyä kun näköjään lähdettiin ihan alusta, että hevosella on neljä jalkaa, kaviot, turpa ja häntä. Mutta niin, Elisa ja Jukka kävi viikonloppuna tuomassa mulle jotain tavaroita (kuten kirkasvalolampun, me like!), ja ohjelmassa oli syömisen lisäksi mm. Sami Hedbergin keikka. Käytiin Jukan kanssa myös ostamassa mun joululahja, italialainen ystävä joka majailee mun sängyn alla. Eli suomeksi sanoen pallopäinen jalusta kameralle. Aamulla pitkästä aikaa näkyvän auringon innoitamana lähdinkin kokeilemaan tätä lahjaa ulos.

Vielä kun saisi hankittua kaukolaukaisimen niin ois aika bueno. Sais nuo tarkennuksetkin enempi kohilleen.

Ainiin, mun piti kirjoittaa siitä kuinka sukkia ei oo ikinä tarpeeksi. En ymmärrä mihin mun kaikki sukat on hävinneet, meidän pyykkikone varmaan syö niitä.