Kun näin äkkiseltään katson mennyttä vuotta taaksepäin, en muista mitään. Oon selvästi huono ihminen, saamaton, turhanpäiväinen, läpinäkyvä. Yhtäkkiä mieleen ei tule mitään merkittävää fyysisellä, henkisellä tai psyykkisellä tasolla. Paitsi että nyt taidan olla enemmän sekaisin kuin koskaan. Vanhemmiten tulisi tietää kuka on ja pitäisi olla joku päämäärä. Mulla ei ole tällä hetkellä mitään hajua kuka tai millainen mä olen, mitä mä haluan tai mihin pyrin. Jos tää on sitä aikuiseksi kasvamista, niin ei kiitos. Ennemmin palaisin kouluaikaiseen minääni, vaikka en ollutkaan tyytyväinen niin ainakin tiesin tasan tarkkaan kuka olin ja mitä halusin. Naiivisti uskoin asioiden järjestyvän kunhan pääsin pois lukiosta uusien kuvioiden pariin. Kunpa vaan oisin tiennyt. Okei, en halua takaisin lukioaikoihin. Vaikka usein puhutaan, että lukion pitäisi olla aikaa jota muistellaan mielellään ja josta saadut ystävät pysyvät läpi elämän, mulle se ei ollut sitä ja oon tyytyväinen että se on ohi. Enää en vain ole niin varma siitä, oliko Helsinkiin lähtö oikea ratkaisu. Totta puhuen, ei mulla oo siellä juuri mitään elämää. Koulu ja työt joo, koulua ei enää juurikaan ja haluanko oikeasti että mun elämän määrittää työt? Kai tää on taas vaan joku vaihe. Taitaa olla sukuvika, että pitäisi vuoden välein saada jotain muutosta. (Edelleen olen kyllä sitä mieltä, että vaikka nyt tuntuukin tältä, niin Helsinki on tuonut mulle myös paljon hyvää ja kasvattanu mua paljon positiiviseen suuntaan.)
Punainen lanka katos ja sähköt on taas poikki. No, ettei menis ihan masisteluksi niin katsotaan vähän mun mennyttä vuotta.
Alkuvuoden oon näemmä taukoillut aika ahkeraan kirjoittamisen osalta. Vanhan blogin puolella ei ollut juuri mitään, kuin ei päiväkirjassakaan. Löysin jotain vanhoja kuvia edelliseltä joululomalta -- se näytti menneen paremmin kuin tämä, tai ainakin oon ollut enemmän elossa. On mulla vielä melkein pari viikkoa aikaa korjata asia. Mutta alkuvuoteen. Tammikuussa aloitin kolmannen periodin kemialla, jatkoin töitä samassa paikassa ja elin ilmeisesti tavallista arkea. Helmikuussa juoksin Petran kanssa SnowRunissa ja joskus maaliskuussa taisi olla Backstreet Boys:n keikka missä kiljuttiin äänemme käheiksi Petran kans, jatkettiin Tigeriin jatkoille, halattiin poikia ja kerättiin nimmarit kotiinviemisiksi.
Huhtikuussa olin taas enemmän elossa. Tai no, maalis-huhtikuun olin melkolailla koko ajan enempivähempi kipeänä. Opiskelu ei kiinnostanut, olemattomat kesätyöt stressas, mutta haaveilin kesäisestä Helsingistä. Kävin Hannan kotipaikalla Kerimäellä, ja perheen kanssa lomailtiin Lontoossa ja rakastuin --kaupunkiin siis. Toukokuussa vietin vappua Elisan kanssa skumppahuuruissa ja käytiin piknikillä parvekkeella viltteihin kääriytyneinä. Kävin kotona ja stressasin pääsykokeita ja välttelin lukemista käymällä esimerkiksi risteilyllä. Lopulta pääsykokeetkin oli ja meni, ja kuun lopussa aloitin kesätyöt ravintolassa.
Kesällä olin naimisissa mun töiden kanssa, risteilin taas, vietin juhannusta kaveriporukalla mökillä, kävin ensimmäistä kertaa Qstockissa, äiti kävi mun luona ja melottiin Vantaajoessa. Asuin pomon luona leikkien koiranomistajaa ja haaveilin omakotitalosta. Työskentelin countryfestareilla, vierailin Suonenjoella, kävin Suomenlinnassa ja juhlin synttäreitä työkavereiden ja kavereiden kanssa. Mietin mitkä asiat mulla on hyvin.
Syksyllä jatkoin kemian opiskelua, tosin jo ensimmäiseltä viikolta oon merkinnyt ohimenneitä luentoja läsnäolopakolliselta kurssilta. Söin Tomi Björckin ravintolassa ja rakastuin taas, kävin elokuvissa, nukuin pommiin, kävin Linnanmäellä ja risteilin, tällä kertaa työporukalla Tallinnaan. Approilin ja näin Hunksit, rakastuin jälleen, tällä kertaa Poets of the Fallin keikalla. Lokakuussa olin taas laivalla, väliviikoksi karkasin Ouluun, suoritin autokoulun loppuun, pysyin neljän seinän sisällä ja katsoin Disney-leffoja. Ahdistuin jatkuvasti eri asioista.
Marraskuussa masentelin säätä, yritin ryhdistäytyä, kävin Porvoossa ja rakastuin, siskonpoikaan B:hen. Juhlittiin Petran synttäreitä, laulettiin Hannan kanssa karaokea, naurettiin Elisan kanssa Sami Hedbergin keikalla. Joulukuussa pidettiin työpalavereja, vietettiin pikkujouluja ja yllätys, risteiltiin. Karkasin lentokoneella taas Ouluun, loppukuusta vietin paljon aikaa suvun ja perheen kanssa. Leikin kaverin kissan kanssa, pukeuduin hameeseen jouluna ja söin liikaa. Itsemurhayritys käymällä shoppailemassa alennusmyynneissä, kylmiä väreitä leffateatterissa Hobittia katsoessa.
Nyt on enää pari päivää tätä vuotta jäljellä, ja oon tyytyväinen siihen. Vuosi 2014 on ollut henkisesti ehdottomasti raskas ja vaikea, ja voin vain toivoa, että uusi vuosi sujuisi paremmin. Vuoteen on mahtunut paljon hyviä hetkiä ja kivoja muistoja, mutta kokonaiskuva ei ole mitenkään valoisa blogin, päiväkirjan ja tämän hetkisen olon mukaan. Ehkä sitä olisi ensi vuonna vähän viisaampi ja pääsisi tästä henkisen kasvun ja itsetutkiskelun vaiheesta yli. Tai sitten mun täytyy toteuttaa varmaan jonkinlainen eat pray love -matka.
Vanhoja kuvia en oikein voinut kaivella kun läppäri ja kovalevy on Helsingissä, joten kuvat viimeiseltä Tukholman risteilyltä ja joululomalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti