Hämmennys

Mitä pitäisi tehdä, kun sulla ei ole mitään hajua mitä tehdä? Kun istut junassa ja mietit kuluneita päiviä, viikkoja ja vuosia. Menneitä ja tulevia. Kun kello on puoli yksi yöllä, mutta sua ei vain nukuta, vaikka olet nukkunut suurinpiirtein puolet vuorokausista niinä muutamina päivinä, mitä sulla on viettää läheistesi kanssa.

Mä oon tällä hetkellä erittäin sekaisin, hämmentynyt. Mulla ei ole mitään hajua mistään. Mä en tiedä mitä mä teen syksyllä, kesä on helppo, se kuluu töissä. On helpompaa ottaa liian monelle päivälle töitä niin, ettei vapaapäiviä juurikaan jää. Silloin mulla on vain ne muutamat tunnit unettomien öiden lisäksi, jolloin on selvittävä hämmentävien ajatuksien kanssa, töissä voin keskittyä vain töihin. Naurettavinta on, että olen koko ajan väsynyt, mutten silti saa öisin nukuttua. Helsingissä en ole aikoihin nukkunut yli viittä tuntia yön aikana, minkä seurauksena nukun päivät. Öisin ikkunasta kajastava valo pitää hereillä, kun päivällä pilvettömältä taivaalta paistava aurinko ei haittaa.

Kuten suurin osa varmasti tietää, hain korkeakouluhaussa Helsingin eläinlääketieteelliseen kolmatta kertaa, sekä Uppsalan yliopistoon myöskin eläinlääketieteelliseen. Mulla on epäilykseni Helsinkiin pääsystä, mutta alustavien pisteiden mukaan ovet saattavat aueta Uppsalaan. Sinne tulisi muuttaa elokuun puolivälissä, eikä mistään kämpästä ole mitään tietoa. Siellä kaikki olisi taas uutta, ja vaikka Helsinkiin muuttoa voisi verrata tuohon, on se kuitenkin täysin eri asia. Rikotaan maarajoja, vaihdetaan kieli. Olisin aivan yksin mulle vieraassa maassa, jossa ihmiset puhuvat kieltä, jota hädin tuskin osaan. Opiskelisin yliopistossa juuri sitä, mitä olen halunnut opiskella suunnilleen viisivuotiaasta asti, tosin toisella kotimaisella, mikä lisäisi vaikeusastetta huomattavasti.

Kaikki keille olen tästä sanonut, kannustavat lähtemään, asiat järjestyvät kyllä. Mutta mä en tiedä onko musta siihen. Tukholmasta lentää Helsinkiin tai Ouluun hetkessä, kielen kyllä oppii ja ainahan pääsee takaisin jos siltä tuntuu. Mutta mua pelottaa ihan helvetisti. Oon välillä Helsingissäkin niin yksin, niin entä siellä. Tuntuu, että oon koko viimeisen vuoden pärjännyt vain hädin tuskin, tällä hetkellä kaikki tuntuu olevan ihan miten sattuu. Entä jos maisemanvaihdos ja alan vaihtuminen itseäni kiinnostavampaan ei autakaan, ja kaikki on yhtä vaikeaa kuin nytkin? Jään vain kotiin koska ei ole energiaa nousta sängystä yhdelle luennolle. Entä kun mulla on jo nyt törkeä ikävä Oulussa asuvia perhettä ja ystäviä, mitä sitten kun olen toisessa maassa, mistä on vielä vaikeampaa päästä kyläilemään?

Voi kun voisikin vain saada vastauksia jostain.