lauantai 23. toukokuuta 2015

There's nothing that I wouldn't do

Heipä hei pitkästä aikaa!

Pääsykokeet oli ja meni, mutta niistä en halua sanoa enempää. Toisaalta tuntui helpolta, toisaalta epätoivo iski, aika loppui ja pyysin Petralta lupaa itkeä vain peiton alla loppupäivän. No, plans change, keli huusi jätskille menoa, joten lähdettiin keskustaan Hannan kanssa. Jäätelöä en koko iltana saanut, mutta ihanaa Lasipalatsin kahvia, budjetin ylittävää shoppailua, terassikauden avaaminen sekä illanviettoa Jonesissa. Kauhean myöhään ei sopinut venyttää, sillä torstaina menin pitkästä aikaa töihin. Uudet työkaverit vaikuttavat mukavilta, ja vanhojen kanssa sujuu yhtä kivasti kuin vuosi sitten. Ihan kiva lomanaloitus siis, hyvin on saanut nollailtua ajatuksia kaikista kouluasioista töiden ja illanviettojen avulla, eikä yhtään tunnu siltä, että koe olisi ollut vain muutama päivä sitten. Mullahan kroppa on reagoinut stressiin aika selvästi, viime viikolta kolme päivää kului sängyn pohjalla flunssan kourissa, tänään olin ihan horkassa töissä, kotiin tulin kuumeisen oloisena ja nukuin reilut pari tuntia aivan taju kankaalla. Liika henkinen ja fyysinen väsymys nyt vain on liikaa. Veikkaisin että tämän päivän kipuilut johtuivatkin suoraan siitä, toivottavasti, jotta ensi viikon suunnitelmat eivät menisi aivan plörinäksi. Ensi viikolle onkin suunniteltuna kaikkea kivaa. Se menee täysin lomaillessa, käydään Tukholmassa ja loppuviikoksi menen äidin hoiviin Putaalle. 



Kummoisempia kesäsuunnitelmia mulla ei ole, yritän käydä ainakin toistamiseenkin Oulussa ja olen töissä. Viime kesästä poiketen, aion kuitenkin myös nauttia terasseista, osallistua kaljakelluntaan, uida, syödä jätskiä, elää. Sillä sanottakoon, vaikka unet on jääneet vähemmälle viime päivinä, olen tuntenut olevani enemmän elossa kuin aikoihin. 



Olen vähän miettinyt tätä blogin kohtaloa, sillä tuntuu, ettei mulla riitä sanoja tänne. Välillä tulee kasapäin postausideoita, mutta toteutus jää sitten ajatuksen tasolle tai asiaa ei ollutkaan tarpeeksi. Miksikään muotibloggariksi musta ei ole, eikä sinällään kiinnostakaan, mutta ei tälle ole oikein mitään suuntaa. Vähän aikaa sitten tein valokuvausblogin, Värinän, minkä avulla pyrin aktivoitumaan kuvaajana, saamaan palautetta kuvista ja ylipäätään tuomaan niitä esille. Käykäähän siis kurkkaamassa! Ainakaan en vielä ole tätä jättämässä, mutta mitään aktiivista postaustahtia on turha odottaa.

Ihanaa kesänalkua kuitenkin kaikille! 


maanantai 11. toukokuuta 2015

Sinä olet kaunis, olet ruma minä sanon

Heimoi!


Kaikki on yhtä perseestä kuin ennenkin, ihmiset eivät edelleenkään tarkoita mitä sanovat, mutta en oo yhtään hämmentynyt, oikeastaan huvittunut. Eilen puhuttiin Hannan kanssa siitä, että muuttuvatko ihmiset, ja mä en usko että muuttuu. Tietenkin jokainen kasvaa ja sitä myötä myös muuttuu, mutta uskon että se ihmisen perusolemus on ja pysyy. Jos sulla ei ole moraalia niin et sä siitä ainakaan helpolla muuksi muutu.



Oon tänään joutunut ottamaan itselleni ylimääräisen vapaapäivän, sillä heräsin siihen että pää ja nenä on aivan tukossa ja köhin vaan menemään. Hain ruokaa ja teetä, katsoin Modernia perhettä, nukuin päikkärit ja nousin vasta neljän aikaan, ihan vaan mennäksi puoleksi tunniksi seisomaan suihkuun. No mutta pakko saada tauti heti kuriin, keskiviikkona pitkästä aikaa töihin ja kiireinen ilta tiedossa.
Tänään aattelin näyttää nokkaa ulkona ihan vain sen verran, että voisin käydä ostamassa vähän sairastusherkkuja eli jäätelöä (koska mummun sanoin, jäätelö auttaa kaikkeen!), osin myös siksi että en haluais missata näitä aurinkoisia päiviä sängyn pohjalla. Toisaalta tänäänkin mietin, kuinka ärsyttävää vain maata sängyssä koko päivä, mutta toisaalta, ei mulla ollut mitään syytä nousta.



No mutta ei mun tästä pitänyt kirjoitella, vaan jääkiekon pyöriessä taustalla (miettikää, minä, Eve "puhutaanko jostain muusta kuin MM-lätkästä" Nurro katson vapaaehtoisesti kiekkoa. Ehkä ne ihmiset sittenkin muuttuu) ajattelin vähän valottaa mun viimeaikaisia musiikillisia mieltymyksiä.

Oon kuunnellut viime aikoina ihan sikana suomalaista, varsinkin vähän vanhempaa musiikkia. Sanotaanko näin, että ala-asteaikojen suosikki Maija Vilkkumaa on ollut kovalla kulutuksella, samoin täydellisyyden multihuipentuma Kaija Koo.

Maija Vilkkumaa - Totuutta ja tehtävää

Maija Vilkkumaa - Prinsessa Jää

Kaija Koo - Surulapsi

Kaija Koo - Hanat aukeaa 

Brittiläisrakkaudeksi on viime päivinä noussut Oasis. Vanhempi kuin minä ja useampi vuosi sitten hajonnut bändi, jolta varsinkin Stop Crying Your Heart Out ja Don't Look Back In Anger ovat nousseet mun päivittäin kuunneltavien biisien listalle Ihan kuin mulla olisi mitään listaa, lyön vaan jotain soimaan spotifysta, mutta nämä tulee kuunneltua ihan joka päivä. Ainakin kerran.

Stop Crying Your Heart Out

Don't Look Back In Anger

Karaokebaareissa juoksemisen etuna on, että löytää kaikkia hienoja biisejä. Oon soittanut repeatilla mm. Scandinavian Music Groupia ja Hectoria, mitä en kyllä pahemmin ole ikinä ajatellut kuuntelevani. Mutta kuunnelkaa nyt nää, ihania!

Scandinavian Music Group - Soitanko vielä banjoa

Hector - Mandoliinimies 

Sallan ja Miron matka maailman ympäri - Älä tartu mun siipiini