Tai ois edes airot / ni soudetaan

Viime päivinä oon miettinyt aika paljon kaikkea, mun elämää, itseäni, ystäviäni, ylipäätään ihmisiä ympärilläni, tulevaisuutta ja oikeastaan kaikkea taivaan ja maan välillä. Enkä tunnu olevan kovin tyytyväinen. En tiedä, johtuuko se koko viikon kestäneestä saamattomuudesta vai mistä, mutta jostain syystä tunnen olevani taas aivan hukassa. (eikä asiaa auta koomailta yksin kotona)

Kuten olen sanonut, oon vain ja ainoastaan tyytyväinen että vuosi sitten uskalsin muuttaa Helsinkiin. Oon löytänyt muutamia aivan ihania ihmisiä mun elämään, mutta toisaalta voisi sanoa että oon saanut myös siipeeni siellä ehkä enemmän kuin Oulussa olisin. Mutta varsinkin näinä aikoina, kun olen Oulussa käymässä, niin tajuan kuinka ikävä mulla on "entistä" elämää täällä, ihmisiä, paikkoja, harrastuksia. Edelleen suurin osa mun ystävistä ja kavereista asuu Oulussa, perheestä puhumattakaan, joten tottakai tulee mieleen, onko mun elämä Helsingissä sen arvoista, että näen mulle tärkeitä ihmisiä ehkä neljä kertaa vuodessa. Ei mulla ole Helsingissä samanlaista turvaverkkoa kuin täällä, ja pakostakin välillä tuntuu, että sitä etääntyy vanhoista kavereistaan. Täytyy myöntää, että muutaman kerran täällä ollessa on tullut tunne, että en mä kuulu enää tänne. Mutta toisaalta, en välttämättä koe Helsinginkään olevan se paikka minne kuulun. Ehkä mulla ei sitten ole semmoista paikkaa, ainakaan vielä. Viimeksi tänään tuli puheeksi, että on aivan turha suunnitella tulevaisuuden asuinpaikkoja. Nyt asun Helsingissä, ja siellä vähintään se kuusi vuotta eteenpäin koulun takia. Sen jälkeen, kuka tietää. Ehkä mä muutan takaisin Ouluun, jään Helsinkiin, lähden ulkomaille tai siirryn vaikka itä-Suomeen. 

Oon miettinyt, mihin asioihin en ole mun elämässä tyytyväinen, vaikka tuntuu hullulta, miksi en olisi tyytyväinen. Mulla on opiskelupaikka, kämppä, peräti kaksi työpaikkaa, muutamia hyviä ystäviä. Luulisi sen riittävän. Mutta mulla ei ole sitä opiskelupaikkaa, minkä haluaisin, ja välillä tuntuu, että mun elämä pyörii ainakin tällä hetkellä vain töiden ympärillä. Kuitenkin suurin osa niistä asioista, mitä haluaisin elämässäni muuttuvan, onkin minusta lähtöisin olevia, joita ei toisaalta ole niin helppo muuttaa.Tiedän olevani aika suorituskeskeinen ihminen, ja tyytyväisin olen silloin, kun olen saanut jotain aikaiseksi. Ehkä tämä vetämättömyys on vienyt viimeisetkin mehut edes yrittää olla aktiivinen. 

Juhannus nyt meni kuitenkin lomaillessa, ensin kotona Elisan kanssa ja lopulta mökillä kaveriporukalla, joita olen nähnyt viimeksi vuosi sitten. Tälle iltaa mietin, pitäisikö hankkia jotain menoa kun täällä kerran olen ja äitikin on töissä, mutta toisaalta tää on mun kesälomaa, kun ei tarvitse miettiä töitä tai mitään. Ehkä mulla on oikeus myös lomailla ja katsoa vaikka vain leffaa kotona, jos siltä tuntuu.

Ei mul oo aikaa olla itsestäni huolissaan

Taas on melkein kuukausi kulunut. Työt olen aloittanut läheisessä ravintolassa keittiön puolella ja tarjoilua hoitaen, ja viihdyn kyllä siellä. Nyt oon sitten melko naimisissa sen kanssa, viitenä päivänä viikossa iltavuoro. Porukka on onneksi erittäin mukavaa, pomot rentoja ja myös vapaiden saanti onnistuu että pääsen käymään jossain välissä kotonakin. Lisäksi pääsen hoitamaan koirakuumetta hetkeksi, sillä toinen pomoista lähtee kuukaudeksi reissuun, jonka ajan todennäköisesti asun heillä ja hoidan koiran ulkoilutukset. Eipähän ole pitkä työmatka silloin, sillä he asuvat siinä ravintolan vieressä. Toisaalta en välttämättä haluaisi kokonaista kuukautta siellä asua, mutta yhtälailla varmasti pystyn pitämään omaakin elämää yllä siinä samalla, se vain vaatii aikatauluttamista (ja jos esimerkiksi on hyväksyttävää, että joku joskus käy mun luona siellä kylässä, niin miksei)

Pääsykokeetkin oli ja meni. Biologian kokeen jätin välistä, sillä ei vain enää jaksanut keskittyä eläinlääkiksen tentin jälkeen yhtään mihinkään. Muutenkin biologian koetta edeltävä yö meni enempi vähempi heräillessä ja aamulla ylösnouseminen oli vaikeinta ikinä. Osa pääsykokeista tuntui menevän ihan kivasti, osa vähän vähemmän kivasti (esimerkiksi kotieläintieteeseen oli ehkä vähän turha mennä --en ollut lukenut kirjaa ollenkaan, vaan selailin sen aamulla bussissa, jonne olin juossut suurinpiirtein suoraan sängystä, niin että ehkä 50 sivua jäi katsomatta) mutta nyt ei auta kuin odottaa tuloksia. Ruotsiinkinhan mä laitoin paperit, mutta ei taida sinne tulla muuttoa ainakaan vielä. Ensimmäistä passin kopiotahan he eivät jostain syystä hyväksyneet, ja kun lähetin uuden oli se jo myöhässä (kun huomasin että minun pitää lähettää passin kopio uusiksi sinne, olin Oulussa ja passi Helsingissä), joten tuli viesti, että hakemukseni käsitellään jos vapaita paikkoja jää. Ärsyttää, mutta ei voi mitään. Toinen vaihtoehto olisi ollut maksaa lukuvuosimaksut, joihin ei todellakaan ole (osa-aika)työstä saatavalla palkalla varaa. Tai sitten se on vain alettava säästämään, sillä ehotettiinhan mulle sitäkin että hakisin Viroon, sinne pääsisi helposti sisälle, mutta se on myös kallista.

Tänään mulla on vapaapäivä. Nukuin pitkään (toisaalta myös valvoin aivan liian pitkään), luin hömppäkirjallisuutta aamupalan kanssa, nautin itsetehtyä appelsiini-lakkamehua, fiilistelen PistePistettä ja suunnittelen kirppisreissua Vantaan puolelle. Onneksi olen saanut tuon pyörän, en tiedä miten selviäisin ilman sitä kesän ajan, sen verran on tullut silläkin jo liikuttua.

Kuvat ovat suurin osa viime viikonlopun risteilyltä, mutta mahtuu joukkoon muutama muukin tällä välin otettu otos. :)