perjantai 23. tammikuuta 2015

When it's time to jump

En tiedä, kannattaisiko tästä ihan näin julkisesti vielä mainita, mutta teen sen nyt kuitenkin. Mä oon haaveillut yksiöstä vaikka kuinka pitkään, ja nyt mulle ois semmosta tarjottu. Voisi luulla, että hyppisin innoissani ja olisin ryntäämässä allekirjoittamaan vuokrasopimusta, mutta mutta. Kämppä ois sopivan hintainen, ja iso, melkein 40 neliötä. Ja se kaikki ois mun.

Keskustaan pääsisi junalla muutamassa kymmenessä minuutissa, mutta toisaalta esimerkiksi yliopistolle mun kulkeminen vaikeutuisi, vaikka aikaa ei matkaan menisi enempää kuin nytkään. Töihinkin pääsisin suoraan junalla, paitsi kesällä menisi 40 minuuttia bussissa johon päälle kävelyt. 

Eikä tuo sijainti ole ainoa, mikä tässä jarraa. Joo, kämppä ei ole ihan siellä minne haluaisin muuttaa, mutta Helsingissä nyt ei vaan voi olla kovin huonot kulkuyhteydet. Toisaalta helppo vaihtoehto olisi jäädä tähän vielä kesään asti, kesätyöt olisi näillä näkymin lähellä ja onhan tää huomattavasti halvempi. Enkä voi väittää, etten jäisi kaipaamaan mun ja Hannan spontaaneja leffailtoja tai reissuja Malmin paikalliseen. Pystyisin säästämään vielä kevään ajan, ja voisin saada kämpän sitten paremmalta paikalta. Ja rehellisesti sanoen, tarvinko mä välttämättä 40 neliötä itselleni? Tulevat kuukaudet sisältävät vähän suurempia rahareikiä, valmennuskurssin loppumaksu, vakuutusmaksut, ainakin yksi ulkomaanmatka.. Siihen päälle vielä yhdeltä kuulta kahden kämpän vuokra, ja tosiaan sittenhän mun vuokra suurinpiirtein tuplaantuis. Tottakai kämppään pitäisi ostaa kaikennäköistä, kuten uusi sänky. Ja kaiken huipuksi, mun opintotuki loppuu maaliskuussa, jepajee. Pääsykokeisiin pitäisi panostaa, mutta se menee melko rankaksi, jos joudun olemaan koko ajan töissä, ja löydän vielä itseni samasta tilanteesta kuin viime syksynä, etten jaksa panostaa yhtään mihinkään. 

Ää mä en tiedä mitä mä teen. Osa on sanonut mulle suoraan, että tottakai sä muutat, kun taas osa kannattaa vielä miettimistä, kun kyllähän tuo sijaintikin vaikuttaa. Ois niin helppoa, kun joku voisi vaan sanoa että tee näin. No, kohta lähtee paperit tarjouksen vahvistamiseksi, ja käyn ainakin katsomassa sitä. Ehkä mä rakastun siihen niin, että muuta mahdollisuutta kuin muutto ei ole, tai sitten se on joku koinsyömä luukku, mistä pysyttelen mielelläni poissa. Who knows. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti