Löysin jotain minkä kadotin kauan sitten.

Haaveet. Unelmat, unelmoida, kuvitella, toivoa.

Maailmanluokan pessimistinä ja vittumaisena ihmisenä, uskallan väittää, että jokaisella on haaveita, kaikki haaveilevat. Jopa minä. Toissapäivänä kerroin ventovieraalle, minua muutaman vuoden vanhemmalle henkilölle, että haen eläinlääkikseen, mutta tähän mennessä se on kaatunut siihen, että en tajua fysiikkaa. En sanonut, etten olisi viitsinyt yrittää, vaan että se ihan oikeasti menee mun ymmärryksen yli ja vauhdilla. Ainoa aine, minkä suhteen luovutin jo lukiossa, kun tunnit menivät käsityksen suhteen samalla tasolla, kuin jos opettaja olisi puhunut venäjää. Mitä mä saan vastaukseksi? "No jos haluaa tarpeeksi paljon, niin kyllä sitä varmasti alkaa tajuamaan."

Anteeksi mitä. Myönnän, olisin voinut tehdä jotain enemmän, olisin voinut kahlata sen pitkän fysiikan läpi vitosilla ja kutosilla, olisin voinut hankkia tuutorin, olisin voinut maksaa sen pari tonnia valmennuskurssista jo aikaisemmin. Mutta mitä tää ihminen, jonka olin nähnyt ensimmäisen kerran ehkä tunti sitten, on sanomaan mulle sitä, että ehkä mä en vain halua tarpeeksi. No mr. Einstein, jos se on niin helppoa niin näytä toki miten lääkikseen kävellään sisään pelkällä halulla. Kyseistä muusikonretkua sen enempää haukkumatta (muutoin hän oli kyllä mukavaa juttuseuraa) en jaksa ihmisiä, jotka kokevat olevansa päteviä sanomaan jotain vastaavaa. Jos se olisi halusta kiinni, olisin ollut kyseisessä koulussa jo pari vuotta. Ainoa asia, mitä oon varmasti halunnut viimeiset kymmenen vuotta. Jos asiat tapahtuisivat tahdon voimalla, luuletteko että asuisin pienessä solussa laitakylillä? Tai että miettisin mistä kerään parin kuun vuokrarahat? I don't think so.

No mutta nyt menin vähän hakoteille. Tai en oikeastaan. Jokainen meistä haaveilee eri asioista, enkä halua yhtään vähätellä positiivisen ajattelun voimaa, mutta ei ne asiat itsestään tapahdu. En ehkä oo paras ihminen sanomaan tähän yhtään mitään, enhän mä oo viimeseen kahteenkymmeneen vuoteen tehny oikein mitään ihmeellistä. Pointti se, että olipa ne meidän haaveet isoja tai pieniä, ne on mahdollisia ja toteutettavissa olevia, jos haluaa tarpeeksi ja tekee töitä haluamansa eteen.

Kirjoitan jo ihan sekavia enkä oikein edes löydä sitä punaista lankaa tähän. No, don't mind about me, liian monta kuppia kahvia ja hieman vääristynyt vuorokausirytmi ei näköjään oo mun juttu.