"Kirjota vaikka blogiteksti"

Näin kuului Elisan ohjeistus, kun eilen kyselin että mitähän sitä tekis. Nyt ei tosin ole enää eilinen, mutta here I am. Taas pyörii yhtä sun toista mielessä, mutta katsotaan mitä saan kasaan. 

Nyt on jo 6/2015. Mihin tää aika on mennyt? Vuosi, jolla piti tapahtua muutoksia, ja ylipäätään piti tapahtua, on jo puolessa. Ja mitä oon saanut aikaiseksi? Pikaiseltaan mun eilinen vapaapäivä kuvastaa koko vuotta aika hyvin. Nukuin yli kymmenen tuntia, minkä vuoksi ensimmäinen pyykkivuoro meni sivu suun, järjestin tavaroita, pyykkäsin, tein ruokaa, katsoin elokuvan, nukuin kolmen tunnin päikkärit. Illalla vääntäydyin alakerran salille ja that's it. Oonko mä oikeasti nukkunut puoli vuotta mun elämästä? 

Okei, oon nyt kevään aikana ravannut verikokeissa syystä ja toisesta, pääepäilynä kilpirauhasen vajaatoiminta. Kaikki oireet täsmää, ja kun olen miettinyt vuotta taaksepäin, niin oon aika varma ettei se ihan satasella toimi. Jouluna muistan sanoneeni, että edeltävä puoli vuotta on ollut ihan hirveä, osasyynä opiskeluinnon katoaminen ja ylipäätään se, että opiskelin ainetta, mikä ei kiinnosta. Joululomalla tiesin sen olevan jo melkein ohi, joten siitä päästiin, mutta tammikuussa kotona maatessani päiväunet oli jokapäiväisiä, ja äitikin kärsi osansa mun valitteluista, kun aina vaan väsyttää. Eikä mulla silloin ollut oikein mitään pääsykoestressiä tai vastaavaa. Kevään aikana jaksoin vaivoin yhden kolmen tunnin luennon päivässä, mistä yleensä puolet meni ohi kun en yksinkertaisesti pystynyt seuraamaan. Kotiin päästyä oli pakko mennä päikkäreille, eikä puhettakaan että olisin pystynyt mihinkiin järkevään aktiviteettiin. Eilinen vapaapäivä kuvastaa todellakin vuottani aika hyvin, ei mulla nyt ole tunnistettavissa erityisemmin stressiä, pääsykokeisiin en voi enää vaikuttaa eikä mua sinällään mun syksy stressaa, vaikken edes tiedä missä maassa olen silloin. Niihin kun en voi tällä hetkellä vaikuttaa yhtään mitenkään, voin vain odottaa heinäkuun alussa tulevia tuloksia. Tosiaan, lääkärihän totesi että tuskin mulla mitään on, mulla on vain stressiä. Kyllä, stressitön ihminen nukkuu yli puolet vuorokaudesta vapaapäivinään. 

Mutta asiasta kukkaruukkuun, Lauran innoittamana tein itselleni 21 kohdan to do-listan tälle vuodelle. 21 ihan vain siksi, että täytän 21 tänä vuonna (tuli muuten perjantaina vähän vanha pieru olo, kun juttelin 17-vuotiaiden työkavereiden kanssa he kysyivät mun ikää, ja tajusin olevani 4 vuotta heitä vanhempi..) Ja koska vuosi on jo puolessa, eikö nyt pitäisi olla jo puolet listan jutuista tehtynä? 

Kolme kohtaa on yliviivattuna, käy uudessa paikassa, käy ulkomailla, käy treffeillä. Käy uudessa paikassa ja käy ulkomailla sopivat aika hyvin yhteen, tänä vuonna oon ehtinyt tutustua Tallinnaan, Berliiniin ja Turkin Sideen. Tallinnaa lukuunottamatta en ollut käynyt paikoissa ennen, joten kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Edelleen matkakuume loistaa, ja oonkin vähän vilkuillut potentiaalisia matkakohteita loppukesään/alkusyksyyn. Treffeistä ei sen enempää, ne oli jotain awkward tinder-tyyppien kanssa kahvittelua, eli ei mitään ihmeellistä. Lisäksi listalta voisin yliviivata erikoishieronnan/kasvohoidon, sillä Turkissa tuli kokeiltua paikallista kylpylää vaahtohieronnan, kasvonaamion ja hieronnan osalta. Oon myös leiponut tavallaan jotain uutta, nimittäin mousse- ja juustokakkuja, mutta tähän ajattelin jotain oikeasti erikoisempaa mitä en ole tehnyt koskaan ennen. Periaatteessa myös merkkituotteen oston voisi lukea tehdyksi, jos Turkista hankitut feikki-vuitton ja reiskat lasketaan?

Huomaa, että tossa oli vasta kuusi. Yksi kohta listalla tosin on "Tee jotain uutta", minkä voisi mahdollisesti laskea tehdyksi, sillä tällä viikolla osallistuin tosiaan tv-sarjan kuvauksiin, mitä en ole aikaisemmin kokenut. Lähinnä tuohon mietin jotain benji-hypyn tyylistä tai jotain muuta enemmän extremeä, mutta jokainen päättäköön itse onko se nyt sitten tehty vai ei. Oon ajatellut lukevani paljon, vähintään 12 romaania, ja oon tälle vuotta lukenut neljä. Kirja kuussa ei ihan siis pidä paikkaansa. Muutamat kohdat liittyvät valokuvaamiseen, mistä oon aika innoissani. Jonain yönä hiipparoin siis jossain päin Helsinkiä tavoitteena kuvata jos ei läpi yön, niin ainakin öistä kaupunkia. Tervetuloa seuraksi siis joku lämmin kesäyö! Toinen kohta, kuvaa turistikohteelta turisteja. Edelleen, seuraksi saa tulla. Ideaa on tullut pyöriteltyä ainakin jo vuosi, ja se on vähän muokkautunut koko ajan. Alunperin ideana oli kuvata turisteja niin, että itse seison nähtävyyden vierellä, mutta sain kaverilta idean kuvata nähtävyydet niin, että jokaisessa kuvassa on myös turistilauma kamerat laulaen. Tän kesän must.

Aika monet mun kohdat näyttävät liittyvän kesään. Nuku teltassa. Käy Linnanmäellä. Käy piknikillä. Käy festareilla. Okei, festarit näyttävät valitettavasti tältäkin vuotta jäävän väliin, koska oon köyhä. Ehkä sen voi korvata ensi viikon Helsinki -päivän konsertilla ja loppukuusta Papa Roachin keikalla? Oon ajatellut laihtuvani, sekä suorittavani 12 viikon ajoitetut juoksutreenit lenkkeilyinnostuksen kohottamiseksi. Viikolle 9 oon jäänyt, kun pari viikkoa on nyt jäänyt väliin sairastamisen takia. Oon ajatellut kuluttaa Finnkinon penkkejä useamman leffan ajan päivässä, tai useana päivänä peräkkäin. Aion kokeilla raakasuklaata, ja tänä vuonna olisi tarkoitus myös laittaa mustetta ihoon ja pitkään mietitty tatuointi siis jalkaan. Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä, siinä lukee vierailut ystävien luona. Oulussahan mä jo käväisin, mutta sinne on tarkoitus suunnata vähän pidemmäksikin aikaa ja nähdä siellä asuvia kavereita enemmän kuin muutaman tunnin kahvittelujen ajan. Tampere on yhtenä kohteena, samoin Kestilä ja Porvoo. Katsoo nyt minne sitä vielä eksyy tän vuoden aikana.

Noiden lisäksi mulla on ollut tarkoituksena elää. Yritän vetää energiaa näistä kivoista keleistä ja näistä kivoista tyypeistä mun elämässä, ja varsinkin tänä kesänä tehdä kaikkea mitä viime kesänä jäi tekemättä kun olin vain töissä. Syksy mua osin pelottaa, sillä tosiaan tuo Ruotsiin muutto ei ole mikään mahdoton ajatus, mutta oon ajatellut ettei mun elämässä mitään ikinä tapahtuisi, jos en tekisi myös sitä mikä pelottaa. No, aika näyttää, ja asioilla on tapana järjestyä. 

Multa pyydettiin blogitekstiä, ja mä kirjoitan romaanin. Propsit sille joka tämän jaksoi lukea alusta loppuun! Mites teidän suunnitelmat kesälle/tälle vuotta?